Ajattelussamme ja tekemisissämme on esikuvilla suuri merkitys. Osa ihanteiden vaikutuksesta on enemmän tai vähemmän alitajuista, osa on tietoista esikuvien seuraamista ja matkimista. Yliopistojen tutkimisessa ja opetuksessa esikuvat ovat erityisen tärkeitä, heidän sanomisiaan siteerataan ja heidän luennoilleen mennään viisastumaan. Enkä nyt tarkoita välineellistä opiskelua, tutkintoon tähtäävää. Amerikkalainen Jane Addams (1860-1935) on ollut monille esikuvallinen nainen. Hän toimi koko elämänsä erilaisissa yhteiskunnallisissa liikkeissä, siis muiden kanssa, hän oli myös hyvä puhuja, jonka julkisia esitelmiään käytiin joukolla kuuntelemassa. Hän oli tärkeä aktivisti maailmanlaajuisessa rauhanliikkeessä, mistä toiminnasta sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1931.
Tutustuin alun perin Jane Addamsiin sosiaalityön myötä. Suomalaisessa sosiaalityön opetuksessa historia, Amerikan historiasta puhumattakaan, ei ole suuressa roolissa, joten tieto jäi lähinnä nimen varaan. Sosiaalityön yhteydessä Addams edusti myös ”hävinnyttä ideologiaa”, yhteisöpainotteista, demokratiaa, naapuriapua ja vertaisuutta korostavaa lähestymistapaa. Addams ja hänen kumppaninsa edustivat ehkä myös sellaista aktivismia, joka ei sopinut yhteen ammattimaisen sosiaalityön kanssa. Sosiaalityössä voittanut kanta oli ”casework”, mikä korostaa ammattilaisen ja asiakkaan suhdetta. Jane Addams toimi kuitenkin pitkään tiiviisti amerikkalaisten sosiaalityöntekijöiden kanssa, oli jopa heidän ammattiliittonsa puheenjohtaja.
Länsimaissa alkoi voimakas reformiliike 1800-luvulla ja jatkui 1900-luvulla ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jota kutsuttiin myös sodaksi köyhyyttä vastaan. Tämän ”sosiaalipoliittisen” reformiliikkeen parissa Jane Addams ystävineen ja hengenheimolaisineen kasvoi ja mietti tapoja kohentaa erityisesti kaupunkien köyhälistön asemaa. Hän oli parantamassa köyhien työläisten työ- ja asuinoloja, erityisesti hän keskittyi naisten ja lasten tilanteeseen. Naisten aseman parantaminen edellytti demokraattisia oikeuksia myös heille, siis äänioikeutta. Lasten aseman parantaminen puolestaan edellytti opetusta myös varattomille lapsille. Niinpä Jane Addams päätyi suffragettiliikkeeseen ja yhteistyöhön Chicagon yliopiston kanssa, muun muassa opetusta koskevissa kysymyksissä.
Jane Addams oli merkittävä toimija rauhanliikkeessä, aluksi Amerikan mantereella, myöhemmin globaalisti, erityisesti Euroopassa. Yhdessä muiden samanmielisten kanssa hän oli perustamassa lukuisia järjestöjä ja instituutioita, osallistui politiikkaan edistääkseen tärkeinä pitämiään asioita. Addams oli aktivisti, joka pyrki demokratian lisäämiseen sanoin ja teoin, toimi yhdessä muiden kanssa, oli taitava verkostoituja kuten nykyisin sanottaisiin.
Vuonna 1889 Jane Addams ja Ellen Gates Starr perustivat Chicagoon Hull-House nimisen setlementin. He muuttivat maahanmuuttajien keskelle opettamaan ja oppimaan, opeteltiin dialogista suhdetta. Näiden kahden naisen lisäksi myös muita keskiluokkaisia ihmisiä tuli mukaan, he laajensivat toimintaansa tutkimukseen, yhteiskuntasuunnitteluun, sosiaalityöhön ja politiikkaan. Addams asui Hull-Housessa elämänsä loppuun saakka, muut olivat lyhyempia aikoja.
Hull-House on nykyään museona, joka ilmoittaa ammentavansa Jane Addamsin perinnöstä. Tätä perintöä luonnehditaan muun muassa kansainväliseksi rauhanaktivismiksi, feminismiksi ja sosiaalireformismiksi. Aikoinaan Hull Housessa asukkaat toimivat yhdessä naapureiden kanssa, jotka olivat pääasiassa maahanmuuttaja. Päämääränä oli parantaa vähäväkisten ihmisten yhteiskunnallisia oloja kohentamalla heidän demokraattisia oikeuksiaan. Hull-House museo järjestää nykyisin erilaista toimintaa, jonka tarkoitus on yhdistää vanhaa ja uutta aktivismia sosiaalisten oikeuksien parantamiseksi.
Tarkoitus blogilla ”Jane Addamsin opettaa” on saman suuntainen kuin Hull-House museolla, hakea historiasta apua nykyajan ongelmiin. Parhaillaan rauhanliike on näkymätön ja pahasti militarismin puristuksessa. Pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien ongelmat ovat nekin teemoja, joihin Jane Addams tovereidensa kanssa etsi muutosta. Lisääntyvä maahanmuutto ja hupeneva hyvinvointivaltio (tuolloin siis olematon sosiaaliturva ja kurjat työolot) ovat ajankohtaisia kysymyksiä, jollaisia Addams ja muut aktivistit ratkoivat. Ei olisi yhtään hullumpaa sekään, jos historiasta löytyisi apua siihen, miten ihmisiä saadaan osallistumaan rauhanliikkeeseen tai hyvinvointivaltion puolustamiseen. Kannustavalle ihanteelle ja opettajalle on tarvetta.
Blogi Leena Eräsaari
Kuvitus Jenny Eräsaari
Linkkejä:
Hull House museo
Leena Eräsaari ja Mikko Mäntysaari: Jane Addams sosiaalisen demokratian teoreetikkona ja
poliittisena edistäjänä. Artikkeli teoksessa Ovia yhteiskuntatieteisiin, Jyväskylän yliopisto.
Piia Puurunen: Jane Addamsin sosiaalityön käsityksen rakentuminen. (väitöskirja, Kuopion
yliopisto)